Hevoset

Tällä hetkellä olen hevoseton, mutta hevoset ovat olleet osana elämääni lähes yhtä pitkään kuin koiratkin. Vaikka blogi on pääosin koira-asiaa, niin ehkä silloin tällöin pääsen kirjoittamaan myös toisesta rakkaasta harrastuksestani - siksi ajattelin kertoa vähän myös hevostaustastani.
Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana, pitkään ratsastusharrastusta toivoneena. Kävin erään kaverin kanssa Millitallilla Ylöjärvellä monet vuodet ennen kuin talli muutti Nummelaan. Tilalle tulleen tallin opetus ei ollut tarpeeksi haastavaa ja mielenkiintoista, joten vaihdoin Tampereen suurimpaan ratsastustalliin Niihamaan. Niihamassa kävin parisen vuotta säännöllisesti tunneilla, mutta pieneen maalaistalliin tottuneena en viihtynyt ihan niin hyvin. Olin muutaman kerran käynyt tuttavien kanssa Jutan tallilla Ylöjärvellä, ja kerta toisensa jälkeen paikka alkoi tuntua paljon enemmän kotoisalta ja mukavemmalta paikalta jatkaa harrastusta. Vaihdoinkin siis noin vuoden 2003 tienoilla vakiotuntilaiseksi Jutan tallille.

Jutan tallilla tahto kehittyä kasvoi paljon, aloitin kilpailemisen ja sain ensimmäisen hoitohevosen, kävin kolme kertaa viikossa valmennuksissa. Menin usein vakioratsullani, mustalla pippurisella eestinhevosella Rallalla (jonka selästä lensin useammin kuin kerran...) tai nuorella suomenhevostammalla Tiinulla.

Ralla 01/2006

Molemmilla myös kilpailin niin usein kuin pääsin. Mutta ei sekäään tuntunut riittävän. Kun Ralla myytiin vuonna 2005 tuli omasta mielestäni ajankohtaiseksi vihdoin saada oma hevonen. En ole ehkä eläessäni halunnut mitään yhtä paljoa ja pitkään sain vanhempia suostutella. Vuoden jälkeen sain vihdoin vanhemmat vakuuttuneeksi että olisin valmis omaan hevoseen. Tässä oli valmentajallani Jutalla hyvin suuri osuus, suuri kiitos hänelle :) .

Muutamia hevosia kävin kokeilemassa, mm. harmaata upeaa latvianhevosta Landorsia, johon ihastuin todella paljon, mutta se myytiin juuri ennen kuin ehdimme tehdä ostotarjousta. Jälkikäteen se ei oikeastaan harmita, sillä Landorsin kautta tutustuin Bellaan, jonka kanssa on koettu myöhemmin monia kommelluksia :) .

Koeratsastamassa Landorsia

18.4.2006 oli vihdoin se päivä kun sain Larosan, pienen harmaan 6-vuotiaan tamman, joka oli arka kuin mikä, eikä osannut käytännössä muuta kuin perusavut. En osannut haluta mitään kisatykkiä, ihastuin tamman sielukkaisiin silmiin ja sen luonteeseen. Vaikka se oli arka eikä oikeastaan antanut koskea itseensä juurikaan, siinä oli jotain mikä sai minut haluamaan juuri tämän hevosen.

Larosa ostotarkastuksessa EKK:lla 11.4.2006

Valmentauduimme ahkerasti Jutta Kantarin, Kirsi Tetrin ja Marja "Tytteli" Tetri-Rantasen valvovan silmän alla ja työ alkoi kantaa hedelmää. Larosasta alkoi pikkuhiljaa tulla rohkeampi ja osaavampi. Valmentauduimme ja kilpailimme jatkuvasti vakavammin. Seurakisojen 40-60cm luokista aluekisojen 100cm luokkiin. Muutimme Tampereelta Espooseen vuonna 2008. Kävimme kaksi kertaa Ypäjällä järjestettävällä Juniorimeeting - leirillä (2007 ja 2008). Jälkimmäisen jälkeen Rosa muutti Lohjalle Laakspohjan kartanoon, jossa Bella hevosineen asusteli. Talli tarjosi paljon paremmat puitteet valmentautumiseen ja treenaamiseen vaikka olikin hieman kauempana. Larosasta voisin kertoa pitkät pätkät, niin paljon yhdessä koimme ja opimme. Ehkä kerron myöhemmin lisää. Juttuja on niin paljon. Nyt laitan vain muutaman kuvan, joissa kehityssarja on ylhäältä vanhemmasta kohti alas uudempaa:

Kesä 2006

2007

Aluekisat Pohtiolammella 2007

Laakspohja 2009

Larosa myytiin 04/2009, eli se oli minulla lähes tasan kolme vuotta. Syy myyntiin oli se, että Rosa jäi minulle vähän pieneksi ja sen kapasiteetti ja hermot eivät sopineet kisaelämään. Se on paljon onnellisempi harrastehevosena, maastoillessa ja touhuillessa. Päätös oli äärimmäisen raskas, mutta oikea niin minun kuin hevosenkin puolesta. Rosa pääsi aivan ihanaan kotiin Pohjois-Pohjanmaalle ponien seuraksi (sehän on itsekin henkisesti poni... :D) ja harrasteratsuksi. Kuulen edelleen silloin tällöin sen kuulumisia ja olen onnellinen että päädyin tähän ratkaisuun. Larosa lopetettiin jalkavaivojen takia keväällä 2013. </3


Hiukan ennen Rosan lähtöä minulle tuli Lorano, joka oli maailman kiltein ja suloisin hevonen. Se oli varsinainen nallekarhu, aina painamassa päätä syliin ja pyytämässä huomiota. Lore oli hyvin huonossa kunnossa minulle tullessaan, joten aluksi kohotimme vain kuntoa. Aloin ihmetellä kun kunto ei noussut vaikka hevonen näytti muuten paremmin voivalta. Kunto sillä tuntui välillä loppuvan jo alkuravien aikaan ja puuskutus oli voimakasta. Eläinlääkäri kävi sen tutkimassa, mutta kotioloissa tehtyjen tutkimusten jälkeen määräsi vain krohinaan limaa irrottavaa lääkettä ja vähän lepoa. Jossain vaiheessa kuitenkin tulin siihen tulokseen, että kyse on jostain paljon vakavammasta joten veimme hevosen klinikalle. Klinikan tuomio oli tyly, Lorella oli sydämessä pahasti vikaa, todennäköisesti kyse oli pidemmästä vaivasta mikä vahvistui pienen selvittelyn jälkeen. Käytännössä se olisi voinut saada sydänkohtauksen vääränlaisesta rasituksesta milloin vain. Tämä oli todella kova isku ja suren asia vieläkin monen vuoden jälkeen. Loren kunto huononi todella nopeasti, se hengitti raskaasti tallissakin ja söi huonosti. Tilanteeseen ei ollut mitään muuta ratkaisua kuin kipujen päättäminen. Lorano lopetettiin 7.8.2009, se ehti olla minulla vain vähän reilu 3kk. En koskaan pysty sanoin kertomaan miten paljon Loranon menettäminen vielä yli neljän vuodenkin jälkeen sattuu. Jäljelle jäi kauniit muistot ja ikuinen paikka sydämessä. Big dreams die hard.

Koeratsastus

<3

Landors ja Lorano :)

Teivon raviradalla laukkailemassa

Loranon jälkeen olin noin kuukauden hevosettomana, jonka jälkeen löysin Golfsin. Golfs oli juuri sellainen hevonen mitä olin etsinyt, rohkea, kiltti, kokenut. Ainoa ongelma oli, että se asui satojen kilometrien päässä pohjoisessa. Näin siitä huonolaatuisen videon, jossa oli vähän kaikkia askellajeja ja muutama iso (150cm asti) hyppy ja juttelin myyjän kanssa. Päädyin sitten riskiratkaisuun, eli ostamaan hevosen sitä näkemättä. Toki sovimme, että hevonen on minulla koeajalla ostotarkastukseen asti (noin kuukauden) eli siinä mielessä ratkaisu oli turvallinen. Ensimmäisen kerran kun näin hevosen sen astellessa ulos trailerista oli: "Se on ruskea!" (Luulin videon perusteella sen olleen musta :D) ja "Onpa se kaunis!". Päivääkään en Goofyn ostoa katunut, vaikka helpolla sen kanssa ei aina päässyt. Hevonen osoittautui erinomaiseksi hyppääjäksi, paljon osaavammaksi koulupuolella kuin luvattiin (osaa piffit, puffit, laukkapiruetit yms yms) ja äärimmäisen kultaiseksi luonteeltaan. Vaikeudeksi muodostui välillä Goofyn energisyys, lähinnä talvisin, mutta siitä selvisi vähän normaaleja treenirutiineja muuttamalla ja jumiutuvaa selkää hoivaamalla.

Goofyn kanssa sijoituin ensimmäisissa 110cm (A5, eli uusinta 120cm) kisoissani, 0-0 radalla. Lupaavasti alkaneen kauden 2010 alussa kuitenkin kaaduimme esteen sekaan, jonka seurauksena mursin käteni. Goofy lähti vanhalle valmentajalleni Marja Tetri-Rantaselle Tampereelle ratsastettavaksi ja kilpailtavaksi ja yllätti meidän molempien odotukset kilpaillessaan ja sijoittuessaan 130cm luokissa. Valitettavasti melko pian minulle takaisin tullessaan jouduin rahatilanteeni takia laittamaan Goofyn myyntiin. Goofy myytiin monien mutkien kautta ihanaan loppuelämän kotiin 4.4.2012. Nään Goofya edelleen aina silloin tällöin ja sen nykyinen omistaja osti Inkoosta itselleen palan maata ja pienen tallin, jonne koiratkin ovat tervetulleita, siispä käydään välillä tyttöjen kanssa heppailemassa :) .

Koeratsastus

120cm

Tytteli ja Gee 130cm radalla

Tytteli ja Goofy

Tytteli ja Goofy

---------------------

Tällä hetkellä hevoset ovat siis vähän pienemmässä roolissa elämässäni, 13 vuoden tauottoman harrastamisen ja 6:n vuoden lähes päivittäin tallilla käymisen ja oman hevosen hoitamisen ja treenaamisen jälkeen. Jonkin verran totuttelua se on vaatinut, mutta nyt suuntaan energiani taas enemmän koiraharrastuksen pariin kunnes taas elämäntilanne mahdollistaa hevostelun.